reaktioita, ja itsetutkiskelua?
Kirjoittaminen hidastaa tahtia. Se pakottaa istumaan oman idean äärellä ja katsomaan, kestääkö se aikaa. Kärsivällisyys ja kirjoittaminen tuntuvat radikaaleilta teoilta. Helposti voisi antaa tekoälylle muutaman promptin ja siitä syntyisi teksti, mutta ei! Haluan itse kirjoittaa sen, mitä minä ajattelen. Kirjoittamani tekstin annan kyllä tekoälyohjelman oikoluettavaksi, sillä se on hyvä tapa korjata kirjoitusvirheet ja kieliopilliset kömmähdykset.
En väitä tarvitsevani välttämättä yleisöä tai kommentteja. Oma päiväkirja toimii aivan yhtä hyvin. Tarkoituksena ei ole pelkästään blogin julkaiseminen vaan tutkiminen: omien sanojen kirjoittaminen paperille ja sen kysyminen, heijastavatko ne todella sitä, mihin minä uskon?
Menneet menneitä
huominen on mysteeri.
Tämä päivä
nyt!
Sitten on nämä haikut, joissa ajatus kiinnittyy 17 tavuun. Se on ajatuksen sorvausta, joskus on vaikeaa, joskus se osuu helposti kohdalleen. Siinä on minusta suuri viehätys, siksi kirjoitan ainakin yhden, ehkä 10 haikua päivittäin.
– se, että AI auttaa kieliasussa, ei onneksi poista alkuperäistä ajatustyötä, jonka olen tehnyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti