Olen viettänyt heinäkuussa aikaa kamerani kanssa etsiessäni niitä. Ne värikkäät, siivekkäät olennot, jotka olivat niin keskeinen osa lapsuuteni kesiä. Perhosia!
Muistan kuinka 1950- ja 60-luvuilla katselin niiden tanssia peltojen yllä. Jokainen perhonen oli taideteos, joka leijui sulavasti tuulessa. Nyt, vuosia myöhemmin, kun yritän kuvata niitä, ne näyttävät kadonneen.
Olen käynyt tutuissa paikoissa: rantakukat, täydessä kukassa olevat niityt, pellonreunat ja oman pihan kasvit. Kaikki paikat, joissa ennen oli perhosia runsaasti, mutta nyt niitä ei löydy juuri mistään.
Valokuvaajalle tämä on pettymys. Perhoset ovat olleet yksi kesän suosikki aiheita. Niiden värit, muodot ja liikkeet ovat tarjonneet mahdollisuuksia kuvaajalle. Nyt tunnen olevani kuvaaja, jonka mallit ovat yhtäkkiä kadonneet.
Mutta miksi perhoset ovat kadonneet? Vastaus on monimutkainen ja todennäköisesti sisältää useita tekijöitä. Ilmastonmuutos, kasvinsuojelu, elinympäristöjen häviäminen ja muut ihmisen aiheuttamat muutokset ovat kaikki vaikuttaneet perhosten elämään.
On vaikea olla välittämättä. Perhoset ovat tärkeitä pölyttäjiä ja osa monimuotoista luontoamme. Niiden katoaminen on merkki siitä, että jokin voi olla vakavasti vialla.
Toivon kuitenkin, että tilanne muuttuisi parempaan suuntaan. Jokainen meistä voi tehdä jotain perhosten hyväksi. Voimme kylvää tai istuttaa perhosystävällisiä kasveja ja suosia luonnonmukaisia tapoja omassa puutarhassa.
Kun seuraavan kerran olen ulkona kamerani kanssa, toivon löytäväni elokuun perhosia. Ne värikkäät, siivekkäät olennot, jotka ovat kauniita ja niin tärkeä osa luontoa.
Mitä voit tehdä?
- Suosi perhosystävällisiä kasveja, joita ovat ohdakkeet, maitohorsma, apilat ja voikukat, nauhukset jne.
- Voimme liittyä esimerkiksi luonnonsuojelujärjestöön tai olla vapaaehtoistyössä.
- Lisää tietoisuutta perhosten tilanteesta
Jaa-a! Esiintyvätkö perhosetkin alueittain - ainakin aika-ajoin?
VastaaPoistaNäillä main on ollut varsin kohtalainen, osalta jopa hyvä perhoskesä. Sitruunaperhoset aloittivat, sitten tulivat apolloperhoset ja nokkosperhoset. Tesma- ja karttaperhonen ilmestyivät kun puutarha alkoi kukkia. Vastaksia hakiessani heinikossa lepatteli joukoittain pieniä tummia perhosia, joita en tuntenut. Nyt lanttuperhosia lepattelee pihan joka nurkassa. Sinisiipiä ei ole näkynyt lainkaan. Minulle eksoottisin lepattelija tähän mennessä on "lauhahiipijä" (kuka näitä nimiä on keksinuyt...) Pihalle pystytetty paviljonki houkuttelee yön lapsia, sieltä olen tavannut mm. niitty-yökkösen, syysvarpumittarin ja matarayökkösen.
Elokuu on alkanut, mutta... Missä ovat amiraalit, suruvaipat, neito- ja herukkaperhoset, joita "baarini" on kahtena edelliskesänä ollut suorastaan kukkuroillaan!
Kovasti odotan. Yksi ainoa rispaantunut amiraali ja jotenkin haalea neitoperhonen lentelivät alkukesästä mutta nyt niitäkään ei näy.