Ensio, jo vanha monenlaista aikaa elänyt mies. Hän seisoo välillä, istuukin järven rantakivellä. Sadepisarat koskettelivat hellästi hänen kasvojaan, kun hän katseli kohon keinuntaa laineilla. Mielessään Ensio oli kulkenut monissa maailmoissa. Hän on kirjoittanut seikkailuista, jossa on ollut ritari, merillä jopa lentäjä. Ne olivat tietenkin mielikuvituksen tuotteita, mutta nyt, tässä hiljaisessa hetkessä elokuun iltapäivänä järven rannalla, hän tunsi olevansa onnellisin juuri sellaisena kuin oli.
Onkiminen rauhoittaa
Mielenkiintoista ja jännittävää tämä. Madot olivat hävinneet särkien suihin nopeammin kuin hän olisi osannut kuvitella. Kesä on ollut helteinen ja kuiva, eikä hyviä onkimatoja ollut helppo löytää, mutta onneksi niitä sentään on tätä reissua varten. Taas koho painui veden alle, kun ahven olisi halunnut viedä sen mukanaan. Kala oli koukussa ja sen tie kulki suoraan Ension haaviin, joka toimi kiven kolossa sumppuna. Särjet ovat taitavampia viemään madon tarttumatta koukkuun, mutta eipä niillä ollut väliä, vaikka vähiä matoja ne vintiöt kuluttivat.
Työaika
Ne vuodet olivat hyvin mielenkiintoisia, Työpaikat vaihtuivat, ei niinkään omasta päätöksestä, mutta yritysten omistajanvaihdoksien vuoksi. Tästä syystä myös asuinpaikka vaihtui. Suurin ja vaikein, mutta myös paras asia oli työn muuttuminen Turusta Jyväskylään! Eläkeläisen elämä on vakaampaa! Tätä kaikkea on hyvä muistella Joskus tarkemmin, hän päätteli.
Hääpäivä
Onkija oli ajatuksissaan, vain usein toistuva kalojen nosto ja syötin vaihto, hänen ajatuksensa keskeytti. Ajatuksen virta oli aaltoilevaa, kuin sateisen järven laineet. Viikolla on meidän hääpäivämme, siitä tulee nyt 53 vuotta, kun meidät vihittiin. Aika, miten nopeasti onkaan tultu tähän. Emme me vanhoja ole, mutta kalenteri kertoo toisin.
Nyt onki tarttui koivun oksaan, sinne koukku jäi!
Kädet jo alkoivat väsyä ja onkijan selkä kipeytyy, harmittaa sateen takia. Ensio keräsi kalat pois sumpusta ja valikoi vain niistä suurimmat ahvenet. Nämä valitut ahvenet päätyvät huomiseen ateriaan, mutta pienemmät hän päästää hellästi takaisin järveen kasvamaan tai haukien saaliiksi.
Kun viimeinenkin pikkukala oli vapautettu laineille, hän kuunteli veden liplatusta, lintujen laulua ja tuulen huminaa. Tässä hetkessä kaikki oli hyvin. Ensio nojautui vaellussauvoihinsa ja sulki silmänsä tehden muutamia jooga venytyksiä hengittäen syvään, meditoiden. Edessä oli kävely kotiin ja kalojen siivous, johon hän kyllä pyytää vaimoa avukseen. Sitten ahvenet suolaliuokseen tunniksi ehkä kahdeksi. Kalakukkoon taikina perinteisen ohjeen mukaan. Niin, jääkaapissa on siansivua, joka tarvitaan mausteeksi kalakukkoon.
Onnea!
Tulevaa hääpäivää on jotenkin juhlistettava? Ehkä menemme lounaalle johonkin ravintolaan, ehkä pyydämme jonkun nuoremman mukaamme, sillä niin tuntuisi enemmän juhlalta, kun olisi useampi, kuin vain me kaksi?
Onni nyt tässä!
Onni löytyy pienistä hetkistä, ajassa luonnon keskellä, jossa annan ajatusten virrata vapaasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mielipiteesi!