Aikataulu

Tässä on ensimmäinen teksti, jonka olen kirjoittanut tähän Aikataulu blogiini lähes 20 vuotta sitten:
nyt niitä on yhteensä 2073. 

31.12.06

Olen ihan uusi täällä, ja jopa blogille nimen antaminen tuntui vaikealta. "Aikataulu" tuli vain mieleen, sillä aika on ystäväni. Jokaisessa vuorokaudessa on aikaa 24 tuntia. Siitä kahdeksan tuntia vietetään makuuhuoneessa, ja kahdeksan tuntia on suomalaisten työaikaa. Se yksi kahdeksantuntinen on niin sanottua vapaa-aikaa.

Se, miten käytämme ajan, on paljolti kiinni itsestämme. Joillakin on tarkka aikataulu, monet eivät sellaisia saata sietää. Aikataulu jäsentää elämää, ja mielestäni se jotenkin jämäköittää päivää. Jo ala-asteelta saakka meidät on totutettu lukujärjestykseen, joten aikataulut voivat kertoa myös koko elämän historiaa.

Minun kokemukseni on osoittanut, että aikataulun mukaan toimiessani ei tule milloinkaan kiire. Jos sinulle on niin käynyt, olet laatinut – tai hyväksynyt – jonkin toisen liian kiireiseksi laatiman aikataulun.

Minun aikataulussani on paljon aikaa harrastuksille ja vapaa-ajalle, kuten tähän "Aikataulu"-blogiin kirjoittamiseen. 
.................................................................................................................................................................................... Kirjoittaminen on hieno laji juuri siksi, että siinä ei tule koskaan "valmiiksi". Vaikka takana on 20 vuotta blogeja. Jokainen uusi näkökulma voi tarjota oivalluksen, joka muuttaa suhtautumista omaan tekemiseen.

Kahden vuosikymmenen kokemus muutamaan ydinviestiin. Tässä on muutama keskeinen asia, jotka olen oppinut ja joista saattaa olla sinulle hyötyä:

1. Kirjoittelu on tärkeämpi kuin lopputulos

Kirjoittamisen ilo pitäisi löytyä itse tekemisestä, ei vain siitä, kuinka monta lukijaa tai tykkäystä teksti saa. Jos keskityn lopputulokseen, tai tilastoihin, motivaatio lopahtaa nopeasti. Näiden 20 vuoden jälkeen olen selvästi löytänyt jatkuvuuden, mutta ehkä on aika kysyä: nautinko edelleen itse kirjoittamisesta? KYLLÄ!

2. Kirjoitan itselleni, mutta palveleeko se lukijaa

Blogi on tapa selkeyttää omia ajatuksia. Parhaat tekstit syntyvät usein silloin, kun yritän ratkaista oman ongelman tai jäsennellä jotakin itselleni tärkeää. Samalla se kuitenkin tarjoaa arvoa muille, jotka ehkä painivat samojen asioiden kanssa.

3. Epätäydellisyys on ok 

Yksi suurimmista esteistä on perfektionismi. Näiden vuosien aikana olen oppinut, että on parempi julkaista teksti tänään kuin odottaa "täydellistä" ikuisesti. Bloggaaminen on iteratiivista; voin aina palata aiheeseen myöhemmin uudesta kulmasta ja muokata sitä.

4. Johdonmukaisuus voittaa lahjakkuuden

Pitkäjänteisyys on bloggaamisen supervoima. Vaikka tuntuisi, ettei "opi mitään", pelkkä  vuosien jatkuvuus on itsessään saavutus, jota harva pystyy toistamaan. Tärkeintä on pysyä kehässä, oppiminen tapahtuu usein huomaamatta sivutuotteena, sillä elämä opettaa.

5. Älä rakenna vain "vuokratulle maalle"

Tärkeää luoda oma yleisönsä (esim. Whatsapp tai sähköpostilista) sen sijaan, että luottaisi vain sosiaalisen median algoritmeihin, jotka voivat muuttua milloin tahansa.

Mitä minä voisin oppia?

Ehkä tärkein oppi on itse-reflektion merkitys. Se, että pysähdyn nyt vuosien jälkeen miettimään "voinko oppia jotain uutta", on merkki siitä, että oppimishalu on edelleen voimissaan.

Ehkä voisin kokeilla jotain, mitä joku muu on tehnyt:

• Voisin kokeilla uutta alustaa tai muotoa: Olen kirjoittanut aina lähes samalla tavalla, voin kokeilla lyhyempää, henkilökohtaisempaa tai täysin erilaista tyyliä.

• Tiivistää omat opit: Mitä minun 20 vuotta ovat opettaneet? Usein oppii eniten juuri silloin, kun yrittää opettaa oppimaansa muille.

Vaikka tuntuisi, etten ole oppinut mitään, 20 vuotta ovat antaneet minulle jotain, mitä muutaman vuoden kokemuksella ei vielä ole: perspektiiviä siihen, miten minä, maailma ja kieli muuttuvat. Se on jo itsessään arvokasta!