Elämä on

 Ikivanha haiku-metodi ei toimi vain sanojen, vaan myös visuaalisten elementtien kanssa.

Tässä on pieni tarina, joka opastaa luomaan haikun ja sitä vastaavan minimalistisen valokuvan samalla periaatteella.

---

Menetelmä: Valokuvaa kuin kirjoittaisit haikun

Haiku ei ole tarina, se on hetki. Valokuva ei ole koko ympäristö, se on rajaus. Menetelmässä etsin sitä tasapainoa, jossa kuvasta ei voi poistaa mitään ilman, että tunnelma katoaa, eikä siihen voi lisätä mitään ilman, että se muuttuu sekavaksi.

1. Etsi "leikkaus" (Kire)

Haikussa kire on käänne tai kahden kuvan välinen jännite. Valokuvauksessa tämä tarkoittaa kontrastia.

• Haiku:
  

  Jääpuikko tippuu
  vesi välkkyy
  jo kevät tuoksuu

  Kuva: Etsi kontrasti. Älä kuvaa vain sulavaa lunta. Kuvaa jääpuikkoa, jonka läpi aurinko paistaa, tai vastavaloon oksalla kimaltelevaa vesipisaraa.
  
  

2. Karsi "kohina"

Kun katsot kameran etsimen läpi, kysy itseltäsi: "Tarvitseeko kuva tätä elementtiä?"

• Jos taustalla oleva roskakori ei lisää kuvaan tarinaa, vaihda kuvakulmaa.

  Jos kaksi varista on haikussa välttämättömiä, varmista, että ne näkyvät selvästi, mutta älä yritä saada kuvaan myös koko ympäröivää metsää.

3. Anna lukijan/katsojan täydentää

Haiku ei selitä tunnetta ("minusta tuntuu mukavalta"), se näyttää sen ("kevään tuoksu"). Valokuva ei kerro katsojalle kaikkea.

• Haiku: Jo kevät tuoksuu (Lukija haistaa sen mielessään).

  Kuva: Älä kuvaa koko kevätmaisemaa. Kuvaa makrokuva, maasta nousevaa vihreää versoa (esim. jouluruusu). Se antaa katsojalle vihjeen, ja hän tuntee kevään tulon itse.

---

Harjoitus 

Kirjoita haiku ja mene ulos kameran kanssa. Kokeile tätä:

1. Haiku: Jääpuikko tippuu / vesi välkkyy / jo kevät tuoksuu

   Kuva: Etsi talven merkki (jääpuikko) ja keväästä (vesitippa ja auringonvalo).

   Ota kuva: Jos kuvassa on liikaa tavaraa (esim. liikaa seinää taustana), kuvaa lähempää. Rajaa, kunnes jäljellä on vain haikun ydin (kevät).