Bittiavaruuden yksinäinen purjehtija
Istun tietokoneen ääressä, ja sormeni hakeutuvat näppäimistölle kuin vanha kissa suosikkityynylleen. Ruudulla vilkkuu kursori, tuo pieni, kärsimätön viiva, joka vaatii minua sanomaan jotakin. Vieressäni on kamera, uskollinen matkakumppanini, jonka linssin läpi maailma näyttää usein jäsennellymmältä kuin paljaalla silmällä.
Olen miettinyt lukijoitani. Tai niiden puutetta. Tilastot kertovat karua kieltä: muutama klikkaus sieltä, toinen täältä, ehkä joku eksynyt sielu on viipynyt tekstini äärellä sekunnin verran ennen kuin on jatkanut matkaansa some-virran vietävänä. Olenko minä huutava ääni korvessa, vai vanha joka kuiskaa digitaalisessa avaruudessa?
Ikäiseni vanhus on nykyään harvinainen internetin syövereissä, jos hän ei tanssi videolla tai jaa mullistavia laihdutusvinkkejä. Minä tarjoan vain historiaa, tunnetta ja hitaita lauseita. Tarjoan pakinoita maailmasta, jota ei ehkä enää ole, tai joka on muuttanut muotoaan niin, ettei sitä ensisilmäyksellä tunnista.
Lasken vavat ja kelaan siimat sisään. En enää vilkuile vierailijalaskuria kuin sääprofeetalla on tapana tutkia pilviä. Tästä lähtien kirjoitan niin kuin kukaan ei lukisi ja juuri siksi voin kirjoittaa mitä tahansa.
Kirjoitan itselleni, koska sanat auttavat minua muistamaan, kuka olen. Kuvaan itselleni, koska linssin läpi näen valon ja varjon leikin, joka muuten jäisi arjen jalkoihin. Tallennan omaa historiaa, vaikka se on vain minun pientä historiaani ja tapaa nähdä.
Jos joku sattuu eksymään polulleni, tervetuloa. En tarjoa kahvia enkä pullaa, mutta tarjoan palasen sieluani. Kommentti on kuin yllättävä kirje postilaatikossa, iloinen yllätys, muttei mikään tavoite, ei elinehto.
Jatkan siis näin: tyynenä, vaatimattomana ja täynnä intohimoa. Bittiavaruus on suuri, mutta minun pieni nurkkaukseni on juuri sopivan kokoinen minulle. Kynä ei lakkaa juoksemasta, vaikka yleisö olisi jo siirtynyt seuraavaan esitykseen.
Minä olen täällä, sulkakynä ja kamera. Tämä riittää nyt.
```
1 kommentti:
Monta minuuttia olen viipynyt tekstisi äätessä, koska lukunopeudellani siinä menee ainaki viisi minuuttia.
Lähetä kommentti