säästät selvää rahaa
Onneksi kevät jo lähestyy ja pakkaset toivon mukaan lauhtuvat. Hyvä niin, sillä puupinossa olevat takkapuut hupenevat vauhdilla. Koivuklapi on oiva polttoaine – hyvä, mutta ei kovin halpa. Siksi sitä on käytettävä taidolla.
Tulisijaa ei sytytetä roskilla eikä maitopurkeilla, vaan tuohella ja puutikuilla. Ja se tärkein muistisääntö: sytytys tapahtuu aina päältä. Näin puu palaa puhtaammin heti alusta alkaen.
Myös liian voimakasta palamista pitää välttää. Jos veto on liian kova, puu ei pala täydellisesti: piippuun karkaa päästöjä ja samalla eurosentit virtaavat taivaan tuuliin. Luukkuja pitääkin malttaa säätää pienemmälle ja seurata, miten liekki puuta puree. Meillä laitetaan koneellinen ilmanvaihto pois päältä siksi aikaa, kun tuli on varaavassa takassa, jotta veto on optimaalinen eikä savua pöllähdä sisälle.
Turvallisuudesta ei sovi tinkiä. Pelti pidetään auki, kunnes viimeinenkin hehku on hiilloksesta sammunut – häkä ei varoita tulostaan. On myös syytä käydä ulkona katsomassa, millaista savua korsteenista nousee. Parasta olisi, jos naapurusto ei edes huomaisi savusta, että takkaa lämmitetään. Tumma tai sakea savupilvi on aina merkki huonosta palamisesta tai kosteista puista.
Lopuksi on hyvä muistaa, että puhdas takka vetää parhaiten. Säännöllinen tuhkan poisto ja nuohous varmistavat, että lämpö siirtyy kiveen eikä karkaa harakoille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti